Oulun eden

Tämmönen näköala aukes maanantai-iltana meidän hotsan parvekkeelta

Jep, näytän just siltä et oon vaan lillunu kloorivedessä monta päivää..

Humisevasta harjusta tuli luettua yli puolet, suosittelen!

Aamupalaa (o:

Roosan kanssa ostettiin kasvonaamiot, joita ei loppujen lopuks jaksettu tehä

Oulusta pikkuhiljaa kotiuduttu! Reissu piti sisällään äärimmäistä löllöilyä kylpyläosastolla ja lököilyä hotellihuoneen jättimäisessä pehmosängyssä Humisevaa harjua lueskellessa, sekä Oscarien uusintoja katsoessa. Oli kiva viettää pitkästä aikaa kunnon laatuaikaa siskojen ja iskän kanssa. Sohvi saatiin tiistaina pakotettua laskemaan alas tosta isosta sinisestä liukumäestä, minkä jälkeen sitä ei siitä meinannu pois saadakkaan! Roosa oli vähän pettynyt miestarjontaan, mutta oli meillä kivaa ilman miehiäkin!

Tiistaina kävästiin myös Iissä kattomassa sukua. Pikkunen pikkuserkku Anni, joka viime kesänä ei vielä edes ryöminyt, juos nyt hymy korvissa pitkin mummulaa ja pojat oli ihan yhtä pöhköjä kun viimekskin. :p Ei ole sukua voittanutta! <3

Vaikka tollaset reissut onkin välillä ihania ja rentouttavia, niin ei oo parempaa kun palata omaan sotkuseen huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan - jos. Nauttikaa kaikki lomistanne ja vaikka ette lomalla oliskaan  tehkää jotain rutiineista poikkeavaa, se piristää harmaintakin arkea! (:

Vacation only

Namnam, kattokaa miten täydellisen pizzan väänsin eilen! Siinä on melkein kaikkee mitä löyty, mut ai että se oli hyvää! Mutta pizzasta eteenpäin. >> Meikällä (ja monella tuhannella muullakin) alko hiihtoloma! Kyllä tekee hyvää. Huomenna on suuntana Oulun eden, jossa pääsee rentoutumaan pariks yötä ihanien siukkujen ja isukin kanssa. Sit poiketaan varmaan Iissäkin tapaamassa pikkuruista pikkuserkkua, joka on varmaan kasvanu ihan hirveesti viime näkemästä - niin ja tietysti myös niitä vähän isompia pikkuserkkuja. ;) Keskiviikkona ois tarkotus tulla pois ja sit loppuloma onkin iso kysymysmerkki ?

Mulla piti olla hirveesti kirjotettavaa kun tulin tähän, mut johonkin se kaikki katos.. Autoilusta pakko sanoa sen verran, et Janina sai tällä viikolla ajokortin ja mua rupes hirvittään ihan hirveesti oma inssi ja kaikki muu.. Tärisen oikeesti aina ku ees harjottelen ajamista, nii miten se inssi sit? Toisekseen en oo ajanu moneen viikkoon ja kaikki on ihan vesiperällä.. Tavotteeks otan, et pakotan iskän huomenna antamaan mun ajaa Juokslahdentien ysitien risteykseen asti. En uskalla vielä isolle tielle lähteä ja ihan hyvä vaan!

Hyvää hiihtolomaa kaikille!

Wanhat

Mekko ennen pitsimuokkausta

 

Tämä oli vastaanotto, kun yritin ottaa kavereista kuvia ;) <3

Mun neidit <3

Nyt on sitten wanhat tanssittu! Vielä torstaina aamupäivällä käytiin äitin kanssa tekemässä viime hetken muutoksia mun mekon yläosaan ja ompelutettiin siihen sellanen pitsi. Kyllä oli kaikki vähän viime tipassa, kun maanantaina piti olla parturi, mutta se peruuntu ja uuden ajan sain vasta keskiviikkoiltapäivälle. Mutta onneks tuli hyvät hiukset, niin ei tarvinu itkeä niitäkin. :p

Torstai meni siis sutjakkaasti, ihana Anna laitto mun hiukset ja naaman ja sain alotettua illan prinsessana. Torstaina tosiaan jännitti illalla ihan sairaasti, kun tanssittiin vanhemmille. Perjantaina Anna tuli vielä aamulla mun hovikampaajaks ja korjaili vähän mun tukkaa ja meikkas mut uudestaan. ISO KIITOS ANNALLE! (:

Vanhainkodilla tanssit ei sujunut sitten enää yhtään. Heti ensimmäisessä tanssissa sössittiin ihan totaalisesti.. Onneks ne mummot ja papat ei toivon mukaan muista niistä enää mitään. :D Mutta vanhainkodin jälkeen Rossoon, jossa syötiin kanaa ja perunoita. Sit vihdoin kotiin ja valmistautumaan illan bileitä varten. Jatkot oli aivan loistavat! Tosin tuli siellä pienet itkutkin lurautettua, mut silti jäi ihan loistava fiilis krapuloineen kaikkineen. PAITSI! Joku sa*tana oli juonu mun lonkerot ku koitin niitä lähtiessä ettiä. Että joo, toivottavasti joku sai hyvät fiilikset niistä sitte.. Murr..

P.S kuvia tulee luultavasti vielä lisää, koska tää on vaan tällänen "ensimmäinen erä" niistä kaikista miljoonista kuvista, joita meidän wanhoista loppujen lopuks otettiin! 

Glitter

Tulinpa just Jyväskylästä ja tuollanen ihanuus sieltä tarttu käteen! Sieltä lähin siis lähinnä hiuskoristetta vanhojen tansseja varten ja hirveellä kiireellä juoksin korukauppoja läpi, kun iskä piti hirveen popotuksen, että se ei sielä koko päivää mua oottele ja sit kolmannen Bijou Brigitte reissun jälkeen vihdoin osu toi silmään ja siinä se oli! (: Toi on mun mielestä kiva, koska se ei oo kovin tavanomanen, ensinnäkin siks, että se on musta ja toisekseen toi kuvio on aika erikoinen. TYKKÄÄN!

Löysin myös mustat farkut Gina Tricolta, joita pitääkin muuten mennä taas sovittelemaan, koska hirveellä kiirellä niitäkin piti käydä sovittamassa.. Sen tiiän, että lahkeita niistä pitäis ainakin lyhentää, jos jaksaa.

Tortillatime

Today is tortilladay! Noi tortillakuvat on vanhoja, mut yhtä herkullisia ne tulee varmaan tänäänkin olemaan (; Tänään ehkäpä myös Kimpassa- elokuva kotona tai toinen vaihtoehto Saapasjalkakissa elokuvissa 3D.nä. Löllöilypäivä siis eessä!

Oon muuten hurahtanu noihin Torey Haydenin kirjoihin ihan täysin! Ne on vissiin ainakin osittain ihan tositarinoita Haydenin oppilaista / hoidettavista. Torey Hayden on siis oikealta ammatiltaan psykologi ja erityisopettaja, joka on tutkinu mm. puhumattomuutta. Noi kirjat on välillä melko raakojakin, sillä noilla lapsilla on usein vaikee tausta. Toi mun kirja esim. kertoo kuusvuotiaasta tytöstä, joka ei puhu tai reagoi lähes mihinkään ja sillonkin kun reagoi, niin todella agressiivisesti ja Hayden yrittää saada tolkkua tän tytön tilanteesta ja saada hänet puhumaan. Että jos yhtään kiinnostaa ton tyyppisiä kirjoja lukea, niin suosittelen lämpimästi Torey Haydenin kirjoja! (:

Smile, it confuses people

Luin joskus kauan sitten jostain, että vaikka kuinka ois paha olla, niin aivoja voi hämätä onnellisuuteen hymyilemällä! Kun aivot havaitsee hymylihasten aktiivisuuden, niin paha olo vaihtuu äkkiä iloks, koska aivot kuvittelee, että ootkin ilonen, vaikka oikeesti itket ja kärsit kun viimestä päivää hymy korvilla! :'D Myös suklaa lisää mielihyvähormonin, eli endorfiinin tuotantoa, että ei muuta ku suklaata mässyttämään, jos on paha olla. Omalla kokemuksella voin sanoa, että toimii! Ja voin sanoa, että mulla on viime vuosien aikana ollu tosi paljon käyttöä tälläsille aivojen huijausoperaatioille! ;)


Mutta hei toi kuva on oikeestaan viime talvelta! Mutta kuten huomaatte, en oo paljon muuttunu niistäkää ajoista. Samoissa ryysyissä yhä kuljetaan, vaikka noissa farkuissa onkin reikä ja noi kengät on vaihtunu samanlaisiin harmaisiin ja pihaan on tullu joku alkuauton romu tuon tyhjyyden paikalle. Mutta talvikin se on vielä tänäkin vuona tullut yhtä kauniina kuin edellisvuonna.


Muistakaa kaikki hymyillä suupielet korvissa, vaikka kuinka vituttais ja syökää paljon suklaata! Ihanaa päivänjatkoa kaikille! (:

My Saturday

Kun kaikki menee pilalle yhden ainoan vastoinkäymisen takia..

Ihanaa, kun oottaa jotain kun kuuta nousevaa ja sit se kaikki räjähtääkin päin kasvoja. Miten yhden osan hajoaminen voi pilata koko kokonaisuuden? Ei auta, että viettää lähes täydellisen päivän, jos se päättyy siihen, että toinen jatkaa sitä päivää yksin, kun toinen ei edes yritä. Että se siitä täydellisyydestä..

Sitä yrittää peittää sen karvaan pettymyksen ja ne kyyneleet mitkä huutaa kurkussa ja silmien takana, että "päästäkää meidät ulos", silti toinen muka tuntee niin hyvin, että näkee ettei kaikki oo hyvin. Mutta kumminkaan ei niin hyvin, että osais sanoa, mikä on. Loppujen lopuks, kun ovi on työnnetty kiinni, se pettymyksen tunne valtaa koko kropan ja siinä on enään vaikeeta edes yrittää pidätellä sitä itkuvanaa mikä siitä seuraa. Sen jälkeen voi enään miettiä, että mitä sitä toiselle sanois, vai onko vaan hiljaa ja antaa asioiden mennä niinkun ne näyttää menevän.. Koska mitä siinä vaiheessa vois enään tehdä, tai sanoa, kun toista ei edes kiinnosta?

- sad clown